Tervetuloa mukaan matkalleni kohti atleettisempaa tulevaisuutta! :) Hikeä, verta ja kyyneleitä tarjoillaan tässä blogissa, jossa 26-vuotias yhden lapsen äiti päätti viimein ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa elämäntapamuutoksen, lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Viimeisiä viedään
Jebadijee, enää yksi päivä starttiin!
Nyt alkaa jo tosiaan jännittää! :) Ruokapäiväkirjan pitäminen on ollut todella, siis TODELLA opettavaista. Aivan kammottavaa, kun oikeasti jokaisen suupalan kirjaat ylös päivän aikana. Siinä on iltasatua kerrakseen, kun ihmettelee kuinka pieleen ihminen osaakaan mennä. Kaikesta huolimatta ei tule mieleen, miten vallalla olevan tilanteen voisi muuttaa.
Paljon on mennyt ajatuksia pään läpi. Mistä löydän aikaa? Pystynkö minä tähän? Saanko tuloksia? Milloin saan tuloksia? Millaisia tuloksia? Olenko minä PT:n mielestä jotenkin erikoisen hankala tapaus? Olenko liian helppo tapaus? Yritänkö riittävästi?
Huh huh. Ensi yönä ei vissiin paljon nukuta. Huomenna onneksi olen viisaampi, ja pääsen starttaamaan projektin ainakin jollain tasolla. Jostainhan se on aloitettava, ja mistä muualta sitä rapakunnossa aloitetaan kuin pohjalta? :D
Olen vahvasti edelleen sitä mieltä, kaikesta pelokkuudesta huolimatta, että aion antaa projektille kaikkeni, ja löytää jostain sen ajan treenata ja noudattaa saamiani ruokaohjeita. Alkuviikosta tuntui siltä, ettei aikaa löydy mistään. Kun olen kirjaillut ruokakirjaani ja keskittynyt kaikkien ruokien ja syömisten ylöskirjaamiseen, olen samalla miettinyt paljon muutakin aikataulujaotteluani päivisin. Töistä päästyäni huomaan aina olevani kovasti menossa siivoamaan. Todellisuudessa teen paljon kaikkea muuta. Kun kello lähenee yhdeksää, alkaa hirveä hösellys hommien kanssa, ja puolet jäävät tekemättä. Yötä myöden saunotaan, ja sitten yöunet jäävät vähäisiksi. Huomaan myös etten sänkyyn mennessäni ole juurikiaan väsynyt, vaan rohmuan matkaani kaikenlaista syötävää, lukemista, kännykän, koiran..
Toivon siis organisoidumman aikataulutuksen ruokailujen suhteen tuovan myös hieman rytmiä myös muuhun toimintaan. Oppisin paremmin priorisoimaan vuorokauteni tunteja, ja jakamaan tehtäviä asioita useammalle päivälle. Esim. treenipäivänä satsataan treeniin, ja muina päivinä voi hoitaa muita juoksevia asioita. Kotitreenipäivänä voi treenin alkulämppänä vaikka vähän siivoilla, ja jatkaa suoritetun treenin jälkeen.
Tällainen ajatusmalli uupuu minulta täysin, vaan kaikki pitäisis aina tehdä samana päivänä ja mieluummin heti:D
OSittain toivon ja odotan projektilta siis oppimista itsestäni. Oppia olemaan tekemättä kaikkea kerralla, luopumista "mulle kaikki nyt ja heti" -asenteesta. Se kun ei oikein toimi tällaiseen kunnonkohotus-projektiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti