"Ruokaa, ruokaaaaaa", vatsa huokaa!

Ensimmäinen ravintovalmennus.
VAROITUS! Postaus sisältää kuvia, jotka saattavat aiheuttaa näläntunnetta ja ylimääräistä hakeutumista jääkaapille. Suosittelen varautumaan asianmukaisesti lukitsemalla jääkaapin tai vaihtoehtoisesti valitsemaan terveelliset vaihtoehdot jääkaappiin saataville.







Tosiaan, ensimmäinen ravintovalmennus takana. Tunnin verran ihmeteltiin hyviä lounas- ja päivällisreseptejä, jotka tukevat painonpudotusta. Olenkin jo projektin alusta asti saanut ohjeita oikeaoppiseen syömiseen, ilman turhaa niuhottamista kaloreista tai ruokien painoista.

Aivan uskomatonta, miten rehellisestä kotiruoasta voi pienillä valinnoilla tehdä terveysruokaa. Vältä suolaa, sokeria ja tyhjiä kaloreita. Paras ohje jonka sain, lieni "ansaitse hiilihydraattisi" Käytännössä siis saa nauttia hiilihydraattia, mutta mielellään vasta treenin jälkeen. Sekin innostaa jo liikkumaan, kun tietää että sen jälkeen saapi syödä leipää tai vaikka täysjyväpastaa. Kuitenkin jälleen määrä ratkaisee, ylettömyyksiin ei voi sortua.
Olen huomannut itsessäni ehdottomuuden piirteitä ruoan suhteen. Syön hiilareita joko liikaa tai en ollenkaan. nytkin hirvitti treenin jälkeen lykätä lautaselle perunaa, mutta luotan ammattilaiseen jälleen kerran. Aiemmassa elämässä olisin jättänyt perunan pois, mikä voisi olla haitallista harjoittelulle.Ihminen tarvitsee kuitenkin myös hiilihydraatteja, joten parempi vaan seurata innolla ohjieta oikeaoåpisista ruokalautasista.

Kuvassa vasemmalla annos ilman hiilihydraattia. Itseasiassa Kärkkäisen ScanBurgerissa on nykyään salaattibaari, josta saa itse kasattua näitä salaattimaailman kruunaamattomia jumalaisia kuningasannoksia:) Omassani siis salaatti, kurkku, tomaatti, paprika, lohi, kana ja raejuusto. Kolme erilaista proteiinin lähdettä, kasviksia reilusti ja kastikkeena kylmäpuristettu oliiviöljy elikkäs rasvat myös edustettuna, niin lohessa kuin oliiviöljyssäkin. Rasvan laadulla on suuri merkitys, ruokavalio ei saa olla liian rasvaton. Siinäkin minulla opiskeltavaa vielä kerrakseen... Tosin yllätyksenä tuli se, kuinka hyvää oliiviöljy oli salaatin päällä:) Kaikissa annoksissa siis juomana vesi. Ja muillekin tiedoksi, annoksen pitää olla riittävän suuri! Itse olen syönyt vallan liian kevyesti, mikä johtaa helposti naposteluun ja mielitekojen ahmintaan.

Ostin kaupasta (ihan tavallinen ruokakauppa) myös tällaisen. Treenin perään tätä iskin kurkusta alas, mutta maku oli vallan kammottava. Ylimakea, jopa pikkaisen jauhoinen maku toi mieleen veteen liotetun ylimakean ksylitolipastillin. Hyi.

Jatkossa aion pitäytyä heraproteiinijauheesta tehdyssä juomassa. Kuvassa olevassa purkissa epäilytti myös makeutus- ja lisäaineiden määrä, vaikkakin sokeri ja hiilarit pyöreä nolla. Olin siis mainoksen uhri, kamalaa litkua. Oli muuten ainoa kaupan hyllyssä oleva urheilujuoma jossa ei ollut sokeria....

Ensimmäinen ohjeen mukaan valmistettu päivällinen. Salaatti tosin on vähemmän vihreää jäävuorisalaattia, jossa on siis enemmän nestettä ja vähemmän "itse tavaraa" kuin esim tammenlehtisalaatissa. HArmi vaan kun tämä vesirehu vaans attui olemaan niin pirun hyvää...ENivei, salaattia, kurkkua, raejuustoa sekä kananmuna-paprika-mössö. Nam nam:) Kananmunaan laitoin hitusen Herbamaren suolaa, muuten en mitään lisännyt. Oli makoisaa, ja nälkä pysyi pitkään poissa:)




Jotta oikein syöminen onnistuu, on tärkeää huomioda myös että ruoka-annokset ovat juuri Sinulle maistuvia! Itseä ei ainakaan huvittaisi olla dieetillä jos ruoka maistuu kanankakalle ja pahville. Oikein koostetut, makoisat ateriat auttavat jaksamaan edelleen huolehtivaista ja tarkkaavaista linjaa, sekä tuovat lisää energiaa päivään.
Alla todisteena askelmittarin uudenlaiset päivälukemat..:)

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa (pyyhkien hikeä otsaltaan)

Tänään jälleen Janne kävi vetämässä treenit. Huh huh vaan! Muuta en osaa sanoa.'

Viimeiset kaksi kertaa on otettu jo todella tuntumaa treenaamiseen, mitä se tosissaan on kun halutaan niistä sohvanpohjalla hankituista kiloista eroon. Ja tietty läskin jättämään tyhjiöön pitää täytettäkin saada tasaiseen tahtiin, kukapa haluaisi näyttää nahkaleililtä puolen vuoden jälkeen...
Painoja siis lisättiin, nyt myös liikkeisiin joissa aiemmin ei ole ollut vastuksena kuin oma keho. JO kahden kilon painonlisäys sai lihakset huutamaan hoosiannaa askelkyykyissä. Kuitenkin huomasin tekniikan parantuvan painon myötä, vielä tässä vaiheessahan vartalon oikean asennon pitäminen vaatii toisinaan hieman vastapainoa. itselläni syväkyykyt ovat vaatineet levyt kantapäiden alle, muuten kepsahtaa mamma selälleen kesken pylllistyksen.
Samassa setissä syväkyykkyjen kanssa teen hauiskäännöt, joten kädet olivat kovilla. Tänään lisättiin hauiskääntöihin painovastusta, ja poistettiin levyt jalkojen alla kyykyissä. Tilalle iskettiin käsipaino kouraan jonka avulla tasapainotetaan kyykkäämistä.
This training just got serious. Pienikin muutos liikkeen funktioon, ja lihakset ovat aivan ulalla siitä mitä tapahtuu. Olen kehittynyt nopeasti, ja paljon käyttämätöntä voimapotentiaalia lihaksista löytyy, joka hiljallleen purkautuu esiin ja palautuu. Nyt kuitenkin huomasin jälleen, kuinka pitkällä matkalla tässä ollaan. Ensimmäistä kertaa näiden ,muutamien treenien aikana olin niin poikki, että viimeisenä suoritettavien selkä- ja vatsaliikkeiden kohdalla meinasi loppua paukut mimmistä. Olen kuitenkin päättänyt tehdä kaiken mitä laihtumiseen ja kiinteytymiseen tarvitaan, ja oman kehon äärirajoille pistäminen on osa prosessia.

Jannella on äärimmäisen hyvä silmä treenattavansa jaksamiseen ja siihen, kuinka paljon toiselta voi vaatia hänen kuntotasoonsa nähden. Minun kanssani hän on edennyt treeneissä nopeammin mitä oletin, mutta nyt minun on itsenikin mahdollista nähdä ja tuntea kehitys kropassani. Olin iloinen, kun punnersin tänään lyhyempiä sarjoja tasoa vasten, joka oli kymmenisen senttiä matalammalla kuin aiemmin, ja tuntui suhteellisen helpolta. Jotenkin itsekin huomaa Jannen kanssa tehdessä, miten jotkut liikkeet tuntuvat jo helpommilta. Tosin tämän päivän jälkeen ei enää tunnu, kun Janne asettaa välittömästi seuraavan tavoitteen kun hän näkee että tekeminen alkaa käydä turhan kevyeksi.
Olen itse tykännyt aina treenata kovaa, ja Janne tosiaan on ottanut tämän huomioon treenatessaan kanssani ja pitää harjoitukset riittävän raskaina. Kuitenkaan missään vaiheessa en ole joutunut tehtävän eteen, jonka joutuisin suorittamaan huonolla tekniikalla voiman riittämättömyyden vuoksi. Janne vaalii hyvää tekniikkaa, minkä uskon isoilta osin olevan myös syy nopeaan ja tehokkaaseen kehitykseen.

Huomista lihaskipua innolla odotellen! :)

Hulluus iskee: Hauskaa treeniä lauantai-illan kunniaksi!

Normaalisti lauantai-illat on vietetty aivan jossain muualla. Tänä viikonloppuna kuitenkin tämä lady bongattiin salilta treenaamassa; ja vieläpä ihan tosissaan! Olena ina ja ikuisesti inhonnut saleja. jo ovella tulee olo, että ei kyllä huvita hikoilla laitteissa toisten ihmisten keskellä. Tänään kuitenkin minut houkuteltiin vierailemaan uudenkarhealla salilla, "nyt kun sulla on se personal trainerkin". No joo, eihän siinä. posket punoittaen painelin salille, nappasin crosstrainerista 10min alkulämmöt ja suoraan isoon saliin. Tuuppailin siellä pt:ni tekemän ohjelmani, joskin hieman kevennettynä versiona, kun hiukan pelotti miten sitä maanantaina jaksaa painaa jos vetää hapoille jo viikonloppuna. Ja tietysti osa liikkeiden tekniikoista on hiukan hakusessa, joten mitään älytöntä ei uskaltanut lähteä vääntämään. Vermeetkään ei olleet ihan samanlaiset kuin kotona. Bongasin salista myös tällaisen nystyrullan, minkä päällä voit hieroa lihaksiasi. Minähän päätin kokeilla rullaa oikeaan reiteeni, se kun on pikkuisen vihoitellut suurista kyykystelymääristä. Yllätyksekseni, kipu oli ensikosketuksella lähes infernaalinen, mutta jo kahden rullauksen jälkeen olin varma etten ole koskaan ollut lähempänä taivasta. Reidessä tuntuva kipu on niin syvällä (läskien) alla, ettei siihen itse hieromalla pääse käsiksi. Tuo mystinen rulla kuitenkin tuntui suoraan jäykässä kipualueessa helpottaen kipua välittömästi. Olisin voinut rullailla vaikka viikon, mutta todettiin paremmaksi to call it a day ja suunnistaa kohti pukuhuoneita. Sain tänään myös ensikosketukseni infrapunasaunomiseen. Treenin jälkeen oli taivaallista köllötelllä infrapunasaunan lämmössä, koivet oikosenaan. Erona tavalliseen saunaan lieni eniten se, että saunassa tuli aivan uskomaton hiki, mutta syke ei noussut lainkaan. Vietin saunassa tovin, ja lähdin suorinta tietä suihkuun. Olo oli kummallisen "kevytpäinen" jolloinka tajusin juoneeni lyhyen saunareissuni aikana lähes 2 litraa nestettä, eli siis 4 muovipullollista vettä. Infrapunsasauna lienee siis maineensa veroinen nesteenliikuttaja. Olo oli todella raukea ja väsähtänyt kotimatkalla. Lihakset olivat aivan univalmiita, mieli kaipasi tyynyä. Harvinainen tunnetila, johon en ole kotitreeneissä törmännyt, vaikka treenit olleet huikeita ja saunassakin joskus käyty treenin jälkeen. Luulen, että väsymys tuli nestevajauksesta, joka kehoani vaivasi infrapunasaunan jäljiltä. Kotona vähän palautusjuomaa, reilusti vettä ja kevyt kävely koiiran kanssa, peitto korviin ja hakemaan unta. Kroppa edelleen viipyilee saunan lämmössä, eli vaikutus on kammottavan pitkä sillä ip-saunalla (jälki-hiki). Huh huh. Aion kyllä kokeilla toistekin:) Näihin kuviin ja tunnelmiin, meillä oli kaverin kanssa harvinaisen hassunhauskat mutta tehokkaat treenit! Muistakaa että harjoittelu saa joskus olla myös nauruhermoja kutkuttavan hauskaa! :)

 
Kiitos Ystäväni, että houkuttelit minut salille! Säästit minut siltä ainaiselta lauantai-rallilta, nyt on kevyt ja hyvä olo! Ajoissa nukkumaan ja sunnuntai-aamuna taas liikuntaharjoitukset jatkuu:)

Treenit kovenee!

Helöy, hetken aikaa onkin jo viimeisetsä kirjoituksesta:) Tänään taas Jannen kanssa pakerrettu kotitreenia. huolimatta siitä, että treenaamme yhdessä vain kahdesti viikossa, on nyt jo havaittavissa selkeää kehitystä. Lihaskuntoliikkeissä sarjat ovat nousseet jo kahdesta-yhdestä kolmeen, ja painoja lisätään lähes joka treenikerralla. Ainoa, missä junnataan edelleen painon puolesta samoissa, on punnerrukset. Toistojen määrä vaikuttaa huomattavasti siihen, miten kovasti treeni ottaa lihaksiin. Ensimmäisen treenin jälkeen ei tuntunut missään, sen jälkeen aloin itsekin ottamaan hieman ronskimman asenteen tekemiseen ja lopetin hissuttelun. Nyt jokainen treeni tuntuu vahvasti lihaksissa, myös seuraavana päivänä. Oman aktiivisuustasoni huomaan myös nousseen jo muutaman treenin jälkeen. Olen töistä tullessani huomattavasti pirteämpi, huomaan näläntunteen tulevan yllättävänkin säännöllisesti, vaikkemme ole vielä puuttuneet ruokailuun juuri lainkaan. Aamiaisohjeet olen jo saanut, ja koittanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että joka annoksessa olisi riittävästi proteiinia, ja vähemmän hiilareita. Salaatin tärkeyttä syömisilleni en voi edes kuvailla tässä vaiheessa, salaattia tulee syötyä varmaan 200-kertaisesti enemmän kuin aiemmin. :) Tämän päivän treeni yllätti minut jälleen täysin. Lihaskuntotreenin jälkeen suoritettu "rasvanpolttolenkki" äityi kummalisen kovavauhtiseksi, sillä kunnon koheneminen on minulla alkanutkin jo näin pian. Tavoitesyke 130-135 oli saavutettu vasta, kun kävelyvauhti hipoi jo maksimia. Pienissä ylämäissä syke nousi helpommin, mutta tasamaalla ja alamäissä syke laski jo reilusti alle 120. Janne jo meinasikin, että kohta puoliin voitaisiin ruveta ottamaan pieniä juoksupätkiä, mikäli sykkkeitä ei enää saa nostettua kävellen tekniikan kärsimättä. Omaan korvaan se kuullosti mahtavalta, olin alussa satavarma että ensimmäiset juoksuaskeleet treenin jälkeisellä lenkillä otettaisiin vasta useamman kk kunnonpalautuksen jälkeen. Tämä oli siis hunajaa korvilleni, edistys on käsinkosketeltavaa! :) Olen lisännyt myös uuden aktiivisuustasoni myötä myös muuta liikuntaa. On tullut aurinkoisena päivänä himo mennä uimaan, ja sinne on myös menty. Toistaiseksi olen mennyt rantaan autolla, mutta lähitulevaisuudessa aion liikkua myös sinne pyöräillen. Edelleen jännittää oman kunnon kestäminen, mutta slekeää kehitystä on jo tässä muutamassaa viikossa tapahtunut niin paljon, että olisi vain uskallettava laittaa itsensä likoon. Teen kotitreenin osasia myös kotona. huonon lihaskuntoni vuoksi punerran edelleen pakastinta vasten, joten teen niitä aina luppohetkinäni seisoskellessani jotain pöytälevyä lähellä. En ole vielä kaupassa kehdannut alkaa punnertaa hyllyjä vasten, mutta yksin hississä ollessani punnertelin muutamia kertoja peilin kaidetta vasten:D Kotona rappusien kiipeäminen ei tunnu enää olllenkaan hankalalta, ja selässäkin alkaa tuntua jo tiettyjen lihasten "pakotus" treenin jälkeen. Täytyy sanoa, että kun otin itseäni niskasta kiinni, lopetin valittamisen ja aloin ottamaan treenit tosissani, alan huomata myös tuloksia:) Miten sitä malttaakaan odottaa maanantaihin taas seuraavia treenejä...:)

Eka treeni takana!

Jeij, mä selvisin siitä hengissä!!!! :) Janne oli taas tapansa mukaisesti ajoissa kellontarkasti. Oltiinkin juteltu jo aiemmin facebookissa, että etsisin itselleni valmiiksi sykemittarin sekä miettisin vähän millaisen lenkin haluaisin käydä tekemässä treenin jälkeen. Kyllä vain, jokaisen lihaskuntotreenin päälle tehdään vielä parinkymmenen minuutin rasvanpolttolenkki. Ou jeah:) Sain käsiini ohjelman, jossa ei nyt onneksi huikean montaa eri liikettä ollutkaan. Kuitenkin kaikki isot lihasryhmät edustettuina. Siinä sitten pakerretaan tätä ohjelmaa useampi viikko, ja kehityksen mukaan lisätään painoja ja sarjoja. Nyt arvatenkin mullahan oli heikoin tuo punnerrusosuus. En ole koskaan osannut punnertaa. Nyt aloitellaan harjoittelu siten, että punnerran 6 punnerusta sarjassa pakastinta vasten! Oikealla tekniikalla sekin tuntuu jo riittävän haastavalta, ja saa lihakset työskentelemään vahvasti. Kun ei ole liikkunut aktiivisesti aikoihin, huomaa lihaksissa hassun hermotusongelman. Esim selkä- ja käsilihaksia treenataan kuminauhan kanssa, jossa ensin vedetään siis treenattavan puolen lapa napakasti taakse, jonka jälkeen käsivarsi tuodaan koukkuun kylkeä hipoen ja kohti selkärankaa. Yllättävän vaikeaa, kun lihaksisssa (?) ei ole mitään käskykontrollia! Saman homman huomasin alkulämmittelyn selkäjumpassa, kun lavat piti konttausasennossa tuoda ensin yhteen selkää notkistaen, ja sen jälkeen pyöristää lavat mahdollisimman kauas toisistaan. Aiemmin niin itsestääntietoisesti liikkunut kroppa on muuttunut ratapölkyksi. Kun sarjat oli puskettu läpi, lähdettiin kävelylenkille. Sellaisilla 140 sykkeillä mentiin, mikä kuulemma voisi olla minulle hyvä rasvanpolttosyke. Lihaskuntotreenin päättyessä syke oli jo valmiiksi 120 ja yli. Goodbye siis tupakalle, sehän sitä sykettä myös osaltaan nostaa. Lenkkiä heitettiin n 20 minuuuttia. Muutamissa ylämäissä rupesi puuskuttamaan huolella ja sykkeet olivat pitkälle yli 160, jolloin käskettiin vauhtia himmata. Hassua, sillä minusta tuntui että kävelimme muutenkin jo vallan hissukseen. Siinä sen näkee, kun itse ei ymmärrä sykeharjoittelusta mitään, niin saattaa mennä vahvasti pieleen. Itse olisin vetänyt huomattavasti lujempaa ja todennäköisesti aivan turhan korkeilla sykkeillä, jolloin rasvanpolttolenkistä olisi kadonnut myös se palauttava vaikutus. Treenin jälkeen olo oli lähes euforinen. Mä olin selvinnyt hengissä! Yleensä mieli tekee aina jotain syömistä heti treenin jälkeen, mutta nyt kroppa kaipasi vain suihkua ja mieli jotain tekemistä lisää:) Suihkun kautta siis koiranpissatus, ja sitten varastonsiivouksen kimppuun. Mietin sarjoja tehdessäni, mikäli seuraavana aamuna kävely onnistuu laisinkaan, sen verran hapotti esimerkiksi kyykyissä. Rennosti ja rauhakseen siinä siirtelin varaston uuteen uskoon, ja taputin itseäni olkapäälle. Varasto oli odottanut siivousta jo talvesta asti, ja nyt se oli tehty. Ja vielä olisi virtaa. Päätin kuitenkin lähteä koittamaan unirytmin kääntöä ja mennä lepäämään. Tänään tiistaina herätessäni pelotti nousta sängystä. Kuinkakohan kipeäksi sitä eilisestä revittelystä tuleekaan? Yllätyksekseni huomasin kuitenkin lihasteni olevan täysin normaalit. Ehkä jopa hitusen verran joustavammat ja notkeammat heti aamusta kuina aiemmin. Mitä ihmettä... Tämän havainnon kunniaksi tein töissä venytyksiä käsivarsille työn lomassa, jä kävinpä vielä työpäivän päätteeksi nykäisemässä pikku uinnit lähibiitsillä:) Tiistain syömiset suorastaan hallussa, aamiainen klo 8, EVÄSlounas klo 11, EVÄSvälipala klo 13, EVÄSlämminruoka vielä ennen töistä lähtöä, ja iltapala kotona klo 21. Olo on mitä mainion, mitään herkkuja ei tehnyt mieli vaikka kaupassakin piipahdin. Nyt kello jälleen lähentelee puolta yhtätoita, josko sitä unirytmin kääntöä velä pinnistäisi eteenpäin.. Itselläni on korvaamattoman hyvä fiilis ekasta treenistä ja sen jälkeisestä olotilasta, torstaina vedetään taas vähän kovempaa:)

Viikonlopun tunnelmia :)

Viikonloppu oli ja meni. Suunnitelmissa oli matka sukulaisen ripijuhliin. Kiva näin heti projektin alkuun suunnitella jo reissuja, ja omasta mielestäni pärjäsin vähintäänkin kohtuullisesti:) Pakkausvaiheessa jouduin jo ensimmäisen kerran ajattelemaan; muistapas lenkkarit ja askelmittari! :) Lenkkarithan sitten unohtui kun pakkasin juhlavaatteita, mutta askelmittari eksyi kuin eksyikin matkaan housunkaulukseen kiinnitettynä! :) Ajoaikaa tuli useampi tunti, joten ajattelin heti pakata matkalle evästä. Meillä on käytössä astetta isompi auto tällä hetkellä, joten ruoat sai kätevästi pakattua matkalle mukaan omaan pikku jääkaappiin. Lämpimässä autossa matkustaessa useamman tunnin olisin joutunut miettimään kohden tarkkaan matkaan otettavia eväitä, mutta jääkaappi säästi minut suuremmalta kikkailulta. Helposti matkalla syötäväksi, ravitsevaksi evääksi valikoituivat loppupelissä Kaura-Reissumiestä, voita, paljon salaattia, tomaattia, kurkkua, kalkkunaleikkelettä ja juustoa:) matkajuomana raikas vissy, ja tietysti pikkuisen kahvia, se kun on ollut aina heikkouteni:) Matkalla pysähdyttiin pissatauolle, ja kiitos herkullisten eväiden, saivat huoltoaseman pullat ja viinerit olla rauhassa:) Perille päästyämme päätimme lähteä vielä illalla kaupunkiin katsastamaan maisemia. Siinä illan aikana sitten mukavasti täyttyikin se päivittäinena skelmäärä, tosin unirytmin kääntäminen parempaan suuntaan ei edelleenkään onnistunut. En kuitenkaan lannistunut tästä, rytmin kääntämiseen tarvitaan kuitenkin useampi päivä. Seraaava päivänä aamupalaksi hieman leipää (tietysti Beceliä ja juustoa), ja ei muuta kuin viereiseen kaupunkiin tsekkaamaan maisemat ja jäätelölle. Yhden herkullisen jäätelön nautin, kahviakin vain pikku kupillisen:) Kävellessä kesäisiä katuja pitkin askelmittari hiljalleen napsutteli hyvät lukemat tauluun. Hyvä sää innosti pihalle, ja siellähän sitten päivän mittaan tulikin lasten kanssa heiteltyä vähän frisbeetä, ja puuhailtua muuta mukavaa kesäpuuhastelua. Grillin antimista suuhun eksyi yksi grillimakkara, uusia perunoita ja aurinkosalaattia. Not bad:) Sunnuntaina juhlittiin. Päivänsankari oli kattanut pöydän koreaksi, ja mietin pitkään miten tilanteen hoidan. En ole koskaan ollut kauheasti makean perään, joten jätin kohteliaasti makeat herkut sivuun. Ne kun olivat katettu samalle pöydälle suolaisten kanssa, niina asiasta ei noussut sen suurempaa ihmetystä:) Suolaisista lautaselle päätyi pieni pala kinkkupiirakkaa, muutama palanen leipäjuustoa sekä kolme coctailpiirakkaa, joissa kohtuudella itsetehtyä munavoita. Kaikki ruoat valmistettu kotona, ja täytyy kyllä sanoa että vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta! :) Sunnuntaina alkoi myös ajomatka takaisin kohti kotia. Pitkä ajomatka yhdistettynä päivän juhlintaa hieman rokotti askelmittarin lukemaa, mutta lähellä oltiin. Unirytmin kääntämisestä ei tietoakaan, saavuttiin kotiin vasta aamuyön tunteina. Kaikenkaikkinensa onnistunut reissu näin liikunnallisesti, aloittelijaksi pärjäsin mielestäni hyvin:) Viikolla taas treenataan, odotan jo innolla ensimmäisiä kunnon treenejä! :)

Hallelujah! ja muita eväitä tulevaan!

Voi äiti Maria anna mulle armoa. Kyllä jännitti, hävetti ja ujostutti avata ovi eilen. Oven takana seisoi siis kauan odotettu Personal Trainer, josta ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen LEUANVETOTANKOON, joka hänellä oli mjukana. meinasin pamauttaa jo oven kiinni ja todeta että ei, mä olen nyt ihan toivoton tapaus. Kannatti kuitenkin päästää mies sisälle, sillä suunnitelmat selkiytyi huomattavasti:) Janne istahti reippaana meidän olkkariin, ja alettiin siinä jutella tulevasta projektista. Olinkin jo etukäteen aika paljon sähköposteillut omista ajatuksista projektiani kohtaan, ja Jannella oli jo valmiiksi suhteellisen kattava näkemys siitä, mitä mä tältä meidän yhteistyöltä haen. Tunti jotenkin ensin oudolta, että täysin minulle entuudestaan tuntematon ihminen istuu meidän olohuoneessa mun ruokapäiväkirja kourassa ja ihmettelee aiemmin päivällä mittaamiani senttejä (eikä muuten ollut kauniosta katsottavaa, statistiikka osoittaa minun olevan vahva päärynä) :D Tehtiin liikkuvuustestit; testailtiin kuinka pitkälle se koipi nousee selinmakuulla ylöspäin, ja kuinka kämmenselät nappaavat seinään kiinni seisottaessa selkä seinää vasten. Joopa joo, tämä ratapölkky veti varmasti historian ennätykset. Kyykyissä ja ryhtitesteissä tuli itselle aikamoinen yllätys; olen aiemmin pitkään käynyt esim. pumppitunneilla, joissa paljon tehdään kyykkyjä, maastavetoja ja kulmasoutuja. Yllättäen Jannen kanssa tehtiin myös näitä samoja, mutta huomatttiin ryhmäliikunnan perusongelma; liikkeen tekniikka oli vahvasti pielessä. Siispä liike ei osunutkaan oikeisiin lihaksiin, vaan kuorimitin jo ennestään vahvoja lihasryhmiä. Syväkyykyssä liian etuspainoinen asento siirti kuormituksen väärille lihaksille, joten tottakai niitä kyykkyjä tekisi vaikka sata. Oikeat tekniikat haltuun, ja tänä aamuna herätessäni huomasin jalkojen olevan kipeät. Ja eihän me tehty muuta kuin liikkuvuustestit! Voi apua.... Sain ensimmäisen missioni; askelmittaria pitäisi nyt opetella käyttämään. 8000 askelta olisi alun tavoite, että saadaan mimmi jollain tavalla liikkeelle. Työpäivän aikana askeleita kertyy joku 400-500, joten täytyypä pidellä mittaria silmällä. Tuo ihan hauskaa lisää päiviin tuo mittarin kanssa leikkiminen, hauskaa seurata miten askelmäärät vaihtelevat eri päivinä:) Ja tuo se eräänlaista intoa liikkuakin, kun pystyt laskemaan oman aktiivisuutesi tason. Askelmittari on minulle aika uusi juttu, ja nythän se sitten innostaa minua keräämään itselleni enemmän askelia! :)

Ja ei muuta kuin lenkille; askelmittariin mahtuu askeleita vielä! :)

Viimeisiä viedään

Jebadijee, enää yksi päivä starttiin! Nyt alkaa jo tosiaan jännittää! :) Ruokapäiväkirjan pitäminen on ollut todella, siis TODELLA opettavaista. Aivan kammottavaa, kun oikeasti jokaisen suupalan kirjaat ylös päivän aikana. Siinä on iltasatua kerrakseen, kun ihmettelee kuinka pieleen ihminen osaakaan mennä. Kaikesta huolimatta ei tule mieleen, miten vallalla olevan tilanteen voisi muuttaa. Paljon on mennyt ajatuksia pään läpi. Mistä löydän aikaa? Pystynkö minä tähän? Saanko tuloksia? Milloin saan tuloksia? Millaisia tuloksia? Olenko minä PT:n mielestä jotenkin erikoisen hankala tapaus? Olenko liian helppo tapaus? Yritänkö riittävästi? Huh huh. Ensi yönä ei vissiin paljon nukuta. Huomenna onneksi olen viisaampi, ja pääsen starttaamaan projektin ainakin jollain tasolla. Jostainhan se on aloitettava, ja mistä muualta sitä rapakunnossa aloitetaan kuin pohjalta? :D Olen vahvasti edelleen sitä mieltä, kaikesta pelokkuudesta huolimatta, että aion antaa projektille kaikkeni, ja löytää jostain sen ajan treenata ja noudattaa saamiani ruokaohjeita. Alkuviikosta tuntui siltä, ettei aikaa löydy mistään. Kun olen kirjaillut ruokakirjaani ja keskittynyt kaikkien ruokien ja syömisten ylöskirjaamiseen, olen samalla miettinyt paljon muutakin aikataulujaotteluani päivisin. Töistä päästyäni huomaan aina olevani kovasti menossa siivoamaan. Todellisuudessa teen paljon kaikkea muuta. Kun kello lähenee yhdeksää, alkaa hirveä hösellys hommien kanssa, ja puolet jäävät tekemättä. Yötä myöden saunotaan, ja sitten yöunet jäävät vähäisiksi. Huomaan myös etten sänkyyn mennessäni ole juurikiaan väsynyt, vaan rohmuan matkaani kaikenlaista syötävää, lukemista, kännykän, koiran.. Toivon siis organisoidumman aikataulutuksen ruokailujen suhteen tuovan myös hieman rytmiä myös muuhun toimintaan. Oppisin paremmin priorisoimaan vuorokauteni tunteja, ja jakamaan tehtäviä asioita useammalle päivälle. Esim. treenipäivänä satsataan treeniin, ja muina päivinä voi hoitaa muita juoksevia asioita. Kotitreenipäivänä voi treenin alkulämppänä vaikka vähän siivoilla, ja jatkaa suoritetun treenin jälkeen. Tällainen ajatusmalli uupuu minulta täysin, vaan kaikki pitäisis aina tehdä samana päivänä ja mieluummin heti:D OSittain toivon ja odotan projektilta siis oppimista itsestäni. Oppia olemaan tekemättä kaikkea kerralla, luopumista "mulle kaikki nyt ja heti" -asenteesta. Se kun ei oikein toimi tällaiseen kunnonkohotus-projektiin.

Lähtölaskenta on alkanut!

Voi hurraa!!
Ilonpäivä tänä aamuna, kun heräilin iltapäivän tunneilla. Olen koko viikonlopun nyt juhlistanut tulevaa elämäntaparemonttiani, ja ottanut viikonlopusta kaiken irti. Sillä ensi viikosta alkaa hiljalleen muutos kohti uutta, terveempää elämää:)

Jotenkin helpompi asennoitua muutokseen, kun ottaa sen omalla tavallaan vakavasti. Tekee asioita varastoon, niin sanotusti. Tiedän, että tulevina kuukausina osallistumiseni "tyttöjeniltoihin" ja muihin kekkereihin tulee olemaan erilaista kuin ennen. Vahvimmin ehkä niiltä osin, että aion ottaa projektini vakavasti, enkä lipsu sovituista asioista jotka edistävät kuitenkin loppusillaan vain omaa onnistumistani. Tavallaan täytyy edelleen sisäistää ajatusta, että teen tämän nimenomaan itselleni. Oma epäonnistumiseni ei haittaa ketään muuta kuin itseäni. Ja se tässä varmaan eniten pelottaakin.

Mietin, miten tuleva remontti tulee muuttamaan sosiaalisia suhteitani. Olen aika menevä persoona, ja tottunut tekemään asioita fiilispohjalta. Nyt olen kuitenkin sitoutunut tekemään hyvää itselleni, ja se vaatii uuden elämänrytmin opettelemista. Täytyy löytyä se aika itselle, jolloin tehdään harjoitukset. Täytyy löytyä se aika tehdä niitä eväitä mukaan. Arhg, minä tässä jo niin sieluni silmin kuvittelen kuinka hankalaa tämä tulee olemaan. Kaikesta huolimatta tätä prosessia on nyt pähkäilty, pyöritelty ja mietiskelty jo vuosi, jonka aikana olen löytänyt ajan hankkia vyötärölleni reilummin näitä kiloja. Jospa nyt sitten löytyisi se vuosi ja sieltä rytmi elää terveellisemmin.

En pelkää sosiaalisen elämän kuihtumista. Pelkään enemmän sitä, kuinka sitoutunutta lähipiirini on tähän projektiin. Itse otan tämän todella vakavasti, ja haluan todella onnistua. Toivoisin lähipiiriltäni ymmärrystä ja tukea. En niinkään tsemppiä treeniin tai treenikavereita, vaan sitä ettei perjantai-iltaisin soiteltaisi mukaan bileiltoihin katsomaan toisten juhlintaa, tai soiteta grillibileisiin (ja jos soitellaankin, pitää ymmärtää erilaiset käytösmallit kuin ennen:D). Siinäkin on yksi asia mikä hämmentää. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että ruokavaliosta ei voi jatkuvasti lipsua. En tule olemaan millään tiukalla dieetillä, mutta jo NORMAALIEN ruokatottumusten opettelu tulee olemaan haaste, sen osoitti viimeisen kahden päivän ajalta pidetty ruokapäiväkirja.

Suosittelen päiväkirjan pitoa myös muille. On aikas valaiseva kokemus. :D
Itsellä on ollut TÄYSIN epärealistinen kuva siitä, mitä sinne suuhun tulee tungettua. Onhan se toisinaan noloa kun  sitä vihkoa saa kantaa mukana joka paikassa, ja tulee olo että muut kuvittelevat minun brassailevan kun kerron heille pitäväni ruokapäiväkirjaa personal trainerilleni. Tosiasiassa minulla on ongelma, johon olen hankkinut apua, ja sitä apua ja tukea toivoisi myös ympäristöltään.

Tähän mennessä olen saanut vahvasti kannustavaa palautetta. Vielä ei ole treenit ja ruokavaliot myöskään alkaneet, joiten suuri mahdollisuus on, että ihmisten ymmärrys päättyy siinä kohtaa kun entinen kahvinarkomaani juokin vain vettä. Kun perjantain villit bailuillat vaihtuvat perjantai-illan ja lauantai-aamun urheiluhetkiksi ja terveelliseksi ruoaksi. Aion kuitenkin pitää kiinni ystävyyssuhteistani, olen vain mukana eri tavalla kuin aiemmin. :) Itsekuri riittää kyllä, vaikka muut vetävät sinappikurkkusalattia, silliä, voiperiunoita, patonkia ja palan painikkeeksi vähän bisseä. Tähän olenkin juuri pt:n hommannut. Kun tiedät mitä teet, ja osaat tehdä ruokaa riittävän monipuolisesti ja se on vielä hyvääkin, en tarvitse ylimääräistä herkkua. Ja kaikkeahan voi syödä, kun syöt kohtuudella ja liikut laadukkaasti ja riittävästi.

Kuten aiemmin kerroin, pitämäni ruokapäiväkirja osoitti minulle syöväni tietäni kohti synkkää tulevaisuutta. Lihomiselleni on selkeä syy, näen sen itsekin. Yksin on ollut vain niin  hankalaa lähteä suunnitelemaan mitään ruokavalioita, tai siihen suhteutettua liikuntaa. Onneksi minulla on nyt ammattilainen apuna, joka auttaa minua pääsemään tavoitteeseeni:)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, odotusta on ilmassa:)

Pitkällisen harkinnan jälkeen...

....ou nou.

Nyt minä sitten todella tein sen. Sovin itselleni tapaamisen Personal Trainerin kanssa. Siis juuri sen henkilön, jonka meistä joakinen on nähnyt piiskaavan hiet irti pullukoista erinäisillä tv-kanavilla, ja salilla pumppaamassa pienen ihmisen verran rautaa tangossa.

Nyt ei voi enää perua. Ai kamalaa. Mitähän sekin mahtaa minusta ajatella. Nuori ihminen, ja tässä kunnossa. Olin valmis jo valehtelemaan alkukartoituskyselyssä kun tuli kysymys kahvinjuonnista. Miten sydäntäraastavaa on kirjoittaa siihen raadollisen totuudella 2-4 litraa päivässä. Todellisuus tosiaan iski vasten kasvoja.
"Merkitse alla olevaan taulukkoon viikottainen liikuntasi ja liikuntakertojen kesto" Holy shit. Enhän minä liiku kuin autosta kotiin ja kodista autoon. Lasketaanko kaupassa ostoskärryjen työntäminen?

Minä tosiaan tarvitsen tätä. Elämäntaparemontti, jolla saisi edes pisaran siitä atleettisuudesta takaisin, joka minussa joskus kauan sitten kyti. Hiiteen tekosyyt, nyt aletaan tehdä asioita.
Aion jakaa koko matkani Teidän kanssanne, arvon lukijat. Todistetusti ihnmiset, jotka säännöllisesti raportoivat tuntemuksiaan jollekin taholle, onnistuvat tavoitteessaan varmemmin. Starttasin ensimmäisen blogini 4kk sitten, jonne oli tarkoitus laittaa itsenäisen kuntoiluharrastuksen hedelmät. Ylllättäen myös blogi lopahti jo kahden viikon jälkeen, kun ei olllutkaan treenejä joista kertoa. Innostus lopahti vääränlaiseen, yksipuoliseen treeniin ja tuloshakuisen ihmisen huomioon tuloksettomuudesta.

Virheistä pitää oppia. Minä opin sen, että luotan ammattilaiseen, sillä osaan liian helposti puhua itseni ympäri:)

Tervetuloa siis mukaani, mikäli tätä nyt sitten joku sattuisi lukemaan:D