Tänään jälleen Janne kävi vetämässä treenit. Huh huh vaan! Muuta en osaa sanoa.'
Viimeiset kaksi kertaa on otettu jo todella tuntumaa treenaamiseen, mitä se tosissaan on kun halutaan niistä sohvanpohjalla hankituista kiloista eroon. Ja tietty läskin jättämään tyhjiöön pitää täytettäkin saada tasaiseen tahtiin, kukapa haluaisi näyttää nahkaleililtä puolen vuoden jälkeen...
Painoja siis lisättiin, nyt myös liikkeisiin joissa aiemmin ei ole ollut vastuksena kuin oma keho. JO kahden kilon painonlisäys sai lihakset huutamaan hoosiannaa askelkyykyissä. Kuitenkin huomasin tekniikan parantuvan painon myötä, vielä tässä vaiheessahan vartalon oikean asennon pitäminen vaatii toisinaan hieman vastapainoa. itselläni syväkyykyt ovat vaatineet levyt kantapäiden alle, muuten kepsahtaa mamma selälleen kesken pylllistyksen.
Samassa setissä syväkyykkyjen kanssa teen hauiskäännöt, joten kädet olivat kovilla. Tänään lisättiin hauiskääntöihin painovastusta, ja poistettiin levyt jalkojen alla kyykyissä. Tilalle iskettiin käsipaino kouraan jonka avulla tasapainotetaan kyykkäämistä.
This training just got serious. Pienikin muutos liikkeen funktioon, ja lihakset ovat aivan ulalla siitä mitä tapahtuu. Olen kehittynyt nopeasti, ja paljon käyttämätöntä voimapotentiaalia lihaksista löytyy, joka hiljallleen purkautuu esiin ja palautuu. Nyt kuitenkin huomasin jälleen, kuinka pitkällä matkalla tässä ollaan. Ensimmäistä kertaa näiden ,muutamien treenien aikana olin niin poikki, että viimeisenä suoritettavien selkä- ja vatsaliikkeiden kohdalla meinasi loppua paukut mimmistä. Olen kuitenkin päättänyt tehdä kaiken mitä laihtumiseen ja kiinteytymiseen tarvitaan, ja oman kehon äärirajoille pistäminen on osa prosessia.
Jannella on äärimmäisen hyvä silmä treenattavansa jaksamiseen ja siihen, kuinka paljon toiselta voi vaatia hänen kuntotasoonsa nähden. Minun kanssani hän on edennyt treeneissä nopeammin mitä oletin, mutta nyt minun on itsenikin mahdollista nähdä ja tuntea kehitys kropassani. Olin iloinen, kun punnersin tänään lyhyempiä sarjoja tasoa vasten, joka oli kymmenisen senttiä matalammalla kuin aiemmin, ja tuntui suhteellisen helpolta. Jotenkin itsekin huomaa Jannen kanssa tehdessä, miten jotkut liikkeet tuntuvat jo helpommilta. Tosin tämän päivän jälkeen ei enää tunnu, kun Janne asettaa välittömästi seuraavan tavoitteen kun hän näkee että tekeminen alkaa käydä turhan kevyeksi.
Olen itse tykännyt aina treenata kovaa, ja Janne tosiaan on ottanut tämän huomioon treenatessaan kanssani ja pitää harjoitukset riittävän raskaina. Kuitenkaan missään vaiheessa en ole joutunut tehtävän eteen, jonka joutuisin suorittamaan huonolla tekniikalla voiman riittämättömyyden vuoksi. Janne vaalii hyvää tekniikkaa, minkä uskon isoilta osin olevan myös syy nopeaan ja tehokkaaseen kehitykseen.
Huomista lihaskipua innolla odotellen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti